2020-01-27 valtuustokysely
Terveydenhuollon toimivuuden ja laadun seuranta
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat keskeisin osa tamperelaisille tarjottavia hyvnvointipalveluja. Palvelujen järjestämisessä käytetään myös eniten kaupungin resursseja. Tampereen strategiassa Sinulle paras yhtenä tavoitteena ovat yksilölliset ja vaikuttavat palvelut. Tavoitteen seuraamiseksi strategiassa esitetään kaksi mittari: tyytyväisyys palveluihin ja niiden saavutettavuuteen sekä asiakaskokemus kaupungin palveluissa. Tavoitteita seuraavassa Pulssissa terveysasemien asiakastyytyväisyyden seurannassa suurin osa käyttäjistä suosittelisi palveluita. Kriittisten arvioiden määrä on hieman kohonnut. Asiakastyytyväisyys on kuitenkin vain yksi puoli terveydenhuollon palveluiden laadun seurantaa. Asiakastyytyväisyysmittarit eivät myöskään kerro, millainen maine kaupungin terveydenhuollon palveluilla on.
Asiakastyytyväisyyden rinnalla terveydenhuollon toimivuuden ja laadun seuranta tarvinnee muitakin mittareita, jotka kertovat saavatko potilaan sairauden edellyttämän tarpeenmukaista oikeaa hoitoa, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hyvien käytäntöjen ohella myös virheistä voi oppia. Yksittäisten potilaiden hoidon tarpeenmukaisuuden ja sujuvuuden poikkeamien seuraaminen saattaisikin osoittaa hoitopolkujen katkeamiskohtia ja muita hoidon laatuongelmia, joiden tunnistaminen auttaisi kehittämään palveluita vastaamaan yhä paremmin kaupunkilaisten terveyden edistämisen ja sairaanhoidon tarpeita sekä hillitsemään palveluiden kustannusten nousua.
Asian havainnollistamiseksi esitän kaksi anonymisoitua, mutta todellisiin potilastapauksiin perustuvaa tapausta. Olen saanut henkilöiltä tähän luvan ja tarvittaessa he ovat valmiita myös selvittämään tilanteitaan kaupungin terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.
Potilas A oli hoidossa kilpirauhasen tulehduksen vuoksi. Kilpirauhashormonin ja muita laboratorioarvoja seurattiin tiiviisti. Lääkärin tapaamisissa esiin nousi myös taudin yhteys diabetekseen. Lääkäri mainitsikin tarpeesta mitata verensokeri ja ohjasi potilaan diabeteshoitajan vastaanotolle. Diabeteshoitaja, jolle potilas ensin ohjattiin, oli lomalla. Kun potilas soitti diabeteshoitajalle päästäkseen vastaanotolle, ilmenikin, ettei diabeteshoitajalle kuuluneet potilaan kaltaiset diabetesepäilytapaukset. Potilas ohjattiin eteenpäin terveydenhoitajalle.
Ensimmäisellä tapaamisella terveydenhoitajan vastaanotolla käytiin lävitse tavanomaista kakkostyypin diabeteksen elintapaneuvontaa, mutta ei ohjattu verensokerin kotimittausta eikä verensokeria mitattu. Terveydenhoitaja ei ilmeisestikään ollut perehtynyt potilaan taustaan eikä lääkärin lähetteeseen. Jälkeenpäin terveydenhoitaja kuitenkin huomasi lääkärin ohjeistuksen ja lähetti potilaalle kirjeen ja pyysi uudelleen vastaanotolle. Tällöin verensokeri mitattiin kotimittauksen ohjauksen yhteydessä ja havaittiin verensokerin olevan niin korkea, että potilas tarvitsi välitöntä erikoissairaanhoitoa hengenvaarallisen tilan vuoksi. Sairaalahoidon aikana ilmeni, että potilaan kilpirauhastulehduksen lääkehoidon haittavaikutuksena on verensokerin nousu, minkä vuoksi verensokeria olisi tullut seurata säännöllisesti.
Aikaa lääkärin ensimmäisestä maininnasta verensokerin mittauksen tarpeesta mittaukseen kului lähes neljä kuukautta. Viikon sairaalahoidon jälkeen diabetes saatiin hoitotasapainoon ja potilas saattoi kotiutua. Mikäli lääkärin määräämä hoito olisi toteutettu viiveettä, ei olisi tarvittu sairaalahoitoa eikä potilas olisi joutunut hengenvaaralliseen tilaan.
Potilas B:lle asetettiin polveen tekonivel, jonka toimivuudessa ilmeni ongelmia. Potilas sai kolme kertaa yksilöllistä fysioterapiaa, jonka jälkeen hänet ohjattiin ryhmäkuntoutukseen. Ryhmä oli tarkoitettu nivelongelmaisille potilaille. Kuntoutuksen tarkoituksena oli vähentää leikkauksen tarvetta. Potilas oli ainoa leikattu potilas ryhmässä. Sittemmin potilas hakeutui itse yksilölliseen fysioterapiaan ja jatkoi omatoimista kuntouttamista. Polvinivelestä ei kuitenkaan tullut toimivaan.
On ilmeistä, että potilas olisi tarvinnut leikkaukseen jälkeen intensiivistä kuntoutusta, jota kaupunki ei kuitenkaan tarjonnut. Viivästyneellä kuntoutuksella ei ollut enää samaa tehoa ja potilas joutuu uusintaleikkaukseen.
Kummassakin tapauksessa saattaa toki olla kyse yksittäisistä poikkeamista eikä tapauksissa välttämättä ole kyse hoitovirheistä. Tapaukset kuitenkin osoittavat hoidon ongelmia hoidon tarkoituksenmukaisuudessa ja laadussa. Potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumia raportoidaan HaiPro-järjestelmässä. Samaan tapaan yksittäisistä tapauksista kerätty hoidon laadun ja sujuvuuden ongelmista kerätty tieto voisi osoittaa kehitettäviä kohteita.
Kysyn:
- Miten Tampereen kaupunki seuraa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toimivuutta ja laatua?
- Miten kaupunki hyödyntää sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä yksittäisistä tapauksista muodostuvaa kokonaiskuvaa hoidon saatavuudesta ja laadusta sekä hoitopolkujen sujuvuudesta?
- Miten kaupunki seuraa sosiaali- ja terveyspalveluiden yleistä mainetta: onko kaupunki teettänyt kyselyitä, joilla on selvitetty kaupunkilaisten näkemyksiä ja kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden laadusta ja saatavuudesta?