Kampuskehityksen tuulet ovat puhaltaneet jo jonkun tovin yliopiston rakennuksissa. Uutta yliopisto on rakennettu hyvin nopeasti uudistamalla ja muuttamalla tiloja. Valitettavasti näyttää siltä, ettei uudistuksessa ole otettu huomioon kulttuurihistoriallisia arvoja: interiööriltään arvokkaita tiloja on tuhottu surutta.
Aivan ensimmäiseksi muutosmyrskyyn joutui keskustakampuksen 1960-luvun arkkitehtuuria edustavan päärakennuksen hallintosiipi, jonka käyttötarkoitusta muutettiin alkuperäistä ilmettä kunnioittamatta. Alkuperäiset, arvokkaat kalusteet niin kokous- kuin työhuoneistakin on viety varastoon tai hävitetty. Jopa interiööriltään suojelemisen arvoisten tilojen, kuten rehtorin vierashuoneen ja hallintojohtajan huoneen kalustukset, on hävitetty. Uutta ilmettä on vahvistettu tiloihin huonosti sopivilla koristeilla ja kalusteilla.
Kulttuurihistoriaa kunnioittamattomat uudistukset näkyvät myös kaupunkikuvassa. Etupihan maamerkin, Kauko Räikeen Kasvu-veistoksen ilmeen rikkoo massiivinen keskustakampuksesta viestivä betonipaasi.
Toiminnallisuudella ei muutoksia pysty perustelemaan. Entisen hallintosiiven yhteiskäyttötilat jäivät jo ennen koronaa vähäiselle käytölle. Toiminnallisista tarpeista piittaamatta pääaulasta raivattiin pois jatkuvassa käytössä ollut konferenssien ilmoittautumistiski ja tilalle tuotiin hassu keinu sekä kummallinen rykelmä violetteja tuoleja. Myös kulkijoille tuiki tarpeellinen tilakartta opastuksen vieressä sai lähteä tuninaaman tieltä.
Tällä hetkellä käynnissä olevissa yhteistoimintaneuvottelujen kohteena ovat suunnitelmat, jotka toteutuessaan merkitsisivät koko yliopistoa palvelevien hallinnon ja tukipalveluiden keskittämistä Hervannan kampuksen päärakennukseen. Tilajärjestelyille on varmasti tarvetta, mutta tilat eivät ole vain toiminnallisin perustein siirrettäviä seiniä ja kalusteita. Rakennetut ympäristöt kertovat yhteisön arvoista ja arvoja toteuttavasta toiminnasta. Menneestä kertovan rakennetun ympäristön hävittäminen ei viesti vain uudistustahdosta vaan myös halusta poistaa näkyvistä menneisyys, johon yliopistoyhteisö juurittuu.
Teksti on julkaistu Tampereen yliopiston intrasssa. Koska aihe on herättänyt kiinnostusta myös yliopiston ulkopuolella, julkaisen sen verkkosivullani.