On ikävä myöntää, että uutiset Tampereen kaupungin liikuntapalveluiden sisäisen valvonnan merkittävistä puutteista ja säännösten vastaisesta toiminnasta, eivät yllättäneet. Tein yhdessä vasemmistoliiton muiden valtuutettujen kanssa vuonna 2019 valtuustoaloitteen, jossa esitimme harmaan talouden torjuntaohjelman perustamista kaupungille. Vaikka vastauksessa aloitteeseen todettiin huolien ja kehittämisehdotusten olevan perusteltuja, mihinkään konkreettisiin toimiin ei aloite johtanut. Nyt jälkiviisaana on todettava, olisiko sittenkin pitänyt ryhtyä tavanomaista virkatyötä tehokkaampiin toimiin korruptioriskin vähentämiseksi.
Suomalaisessa julkisessa hallinnossa ilmikorruptiota, kuten lahjontaa, korruptiorikoksia tai virkarikkeitä, on piilokorruptiota vähemmän. Piilokorruptio on epäeettistä ja korruptiivista toimintaa, jossa koetellaan ja venytetään lakien ja säädösten rajoja. Muodollisesti lain rajoja ei välttämättä ylitetä. Tällaisissa korruptiivisissa toimissa käytetään poliittista tai taloudellista valtaa väärin esimerkiksi jakamalla arveluttavin perustein etuja ja valtaa omalle sisäpiirille.
Viime vuonna julkaistu oikeusministeriön raportti Korruption torjunta kunnallishallinnossa ehdottaa kehitettäväksi korruption torjuntamallia, jolla torjutaan ja ehkäistään vaikutusvallan väärinkäyttöä oikeudettoman edun tavoittelemiseksi. Perehdytystä korruptioon ja sen torjuntaan tarvitsevat sekä viranhaltijat että luottamushenkilöt, sillä korruption käsitteen, riskialueiden ja ilmenemismuotojen tunnistaminen on kunnallishallinnossa vähäistä.
Olisiko nyt jo aika aloittaa Tampereen kaupungilla aiempaa rivakammat korruption vastaiset toimet?
Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 25.4.2023 (verkko) ja 26.4.2023.(painettu lehti)