Tänään sotaa on Euroopassa käyty 311 surun ja tuskan päivää. Voittouutisista huolimatta sodassa ei voita yksikään valtio eikä yksikään ihminen. Voittotarinat ja sankarikertomukset ovat lopulta vain epätoivoisia yrityksiä lievittää hävityksen tuskaa ja kuolemanpelkoa. Tuhon totuutta tarinat eivät muuksi muuta. Kymmenet tuhannet kuolleet eivät herää henkiin eivätkä pommitetut kaupungit rakennu uudelleen.
Sota ei vain tapa ihmisiä ja tuhoa materiaa. Sota myös muuttaa koko Euroopan yhteiskunnallista ja kulttuurista olemisen tapaa. Kymmenen sodan kuukautta on murskannut vuosikymmeniä rakennettuja rauhan rakenteita ja murentanut uskoa yhteistyön voimaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti henkiin vanhat viholliskuvat ja himmensi toivon yhteisymmärryksen mahdollisuudesta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan murskasi eurooppalaiset rauhanrakenteet, luottamuksen kansainvälisen yhteistyön rauhaa ylläpitävään vaikutukseen. Myös Suomen ja Ruotsin liittyminen sotilasliitto Naton jäseniksi on merkittävä, eurooppalaiseen rauhan järjestykseen vaikuttava muutos. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon tarkoittaa jäsenmaiden lisääntymistä eli sotilasliiton laajentumista. Hakemalla Naton jäsenyyttä Suomi ja Ruotsi ovat siirtyneet aiemmasta kansainväliseen yhteistyöhön ja puolueettomuuteen perustuvasta turvallisuuspolitiikasta kohti asevaraista turvallisuuspolitiikkaa. Vaikka pitäisikin kahden, aiemmin puolueettomuuttaan korostaneen Pohjoismaan Nato-jäsenyyttä Venäjän hyökkäyksen välttämättömänä seurauksena, se ei poista Naton laajentumisen pysyviä, Ukrainan sodan päättymisen jälkeisiäkin vaikutuksia koko Euroopan turvallisuuspolitiikkaan.
Ukrainan sodan päättyminen mahdollisimman nopeasti on kaikkien etu. Euroopan unionin on Ukrainan tukemisen rinnalla tehtävä työtä rauhanneuvottelujen aikaansaamiseksi. Keskustelu Euroopan turvallisuudesta sodan jälkeen on myös syytä aloittaa. Suhteet Venäjään pysyy eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisenä kysymyksenä sodan jälkeenkin. Muitakin keinoja kuin sotilaallinen voima Euroopan rauhan ylläpitäjänä on syytä ottaa käyttöön. Uskoa ja luottamusta kansainvälisen yhteistyön rauhaa rakentavaan voimaan on syytä vankistaa.
Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehden pääkirjoituksena 1.1.2023.