19.9.2019

Tampereen yliopiston brändäys vieroksuttaa

Tampereen yliopiston mainonta on hämmentävää. Satojatuhansia euroja näytetään syytävän brändäykseen yliopiston säästövaateista huolimatta. Samaan aikaan henkilöstön työskentelyolosuhteita heikennetään ja työtiloja karsitaan. Opettajien ja tutkijoiden kansainvälisiin konferensseihin osallistumista rajoitetaan, ulkomailla työskentelyn kuluja siirretään työntekijöiden itsensä maksettaviksi ja työn vaatimia hankintoja, kuten kielentarkistuksia ja tutkimusvälineistön hankintaa, syynätään tarkkaan.

Taloudellisten resurssien ja brändäyksen vaatimien varojen ristiriidan ohella kummastusta herättää itse brändäyksen tarve. Tampereen vanhoilla yliopistoilla oli hyvä maine. Pienen maan keskisuuret yliopistot olivat useilla kansainvälisillä mittareillakin mitattuna hyvälaatuisia yliopistoja. Opinahjojana ja työpaikkana yliopistot olivat myös vetovoimaisia. Uuden yliopiston olisi ollut hyvä jatkaa tästä.

Imagon, brändin ja maineen rakentamisen keskeinen oppi on ainakin tähän asti ollut se, ettei keksitylle voi rakentaa. Uskottava ja kestävä yliopistollinen imago rakentuu vain yliopiston sisältä. Ilman yliopistoyhteisön laajaa tukea ei akateemista brändiä tuoteta miljoonallakaan mainostoimistoeurolla.

Yliopistoyhteisön on kuitenkin ollut vaikea osallistua uuden yliopiston rakentamiseen, sillä yliopiston sisäinen viestintä on ollut heikkoa ja ennen muuta ulossulkevaa. Päätökset on tehty yliopistolaisia kuulematta. Yliopistoyhteisö ei ole helposti käskytettävä yhteistyökumppani, mikä on hyvä. Kriittisyys osoittaa, että yliopistoyhteisö tukeutuu kaikessa toiminnassaan tieteen käytäntöihin Mitään ei pidetä itsestään selvänä eikä mitään uskota ennen kuin se on pätevästi osoitettu todeksi ja toimivaksi.  

Olisiko nyt aika siirtyä wau-puheesta takaisin hyväksi koettuun ja kriittisenkin katseen kestävään uuden yliopiston rakentamistapaan. Keskitytään siihen, mistä veronmaksajat yliopistolle maksavat: yhteiskunnan kehitystä ja rakentamista palvelevaan akateemiseen opetukseen ja tutkimukseen.

 Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 19.9.2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *